Luulenpa kaikilla taiteen tekijöillä olevan kadonnutta tai kadotettua materiaalia eri ajoilta. Minua kiehtoi (on kiehtonut aina) tarinan kerronta kuvataiteessa. Maalasin 1950-luvulla kalevalaistyyppisiä suomalaismetsien kuvitelmia silläkin uhalla, että abstrakti taide oli tullut sotien jälkeiseen Suomeen sellaisella kohinalla, joka ei kertovaa kuvaa hyväksynyt. Niinpä näistä tuli pöytälaatikko taidetta - vaikkakin kooltaan aika suurta. Nautin kuvien teosta vähät välittäen niiden kohtalosta. Niinpä ne ovat aikojen saatossa kadonneet. Vain joku epäskarppi mv. valokuva vielä löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti