![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6A94-LlSSq9WNyt7h_1pnPJqIfQ2LAZo30j1e992FhnyvgzhWuBC-cGJ48Q9-S6dzLZYckrBvMxqCHWunyXwhoBs_UnmooGVqDsHQmPxQ-sY1WqiWHFn-lf2CvTFm6KgFFT2Q_KRMbQU/s320/Mietiskelij%C3%A4.jpg)
Mietin kaikkia lähes neljän vuosikymmenen aikana tekemiäni TV-elokuvia, dokumenttifilmejä. Avustan nimittäin "Elävää arkistoa" niiden löytämisessä. Olen tutustunut arkiston sääntöihin, ts. mitä voi näyttää, mitä ei. Leffoja ei näytetä kokonaisuudessaan, vaan klippeinä. Esim. levytetyn musiikin käyttö ei käy.
Onneksi juttujen teosta on kulunut niin kauan, riittävästi aikaa, että kestän katsoa niitä "ulkopuolisena". Luin hiljattain erästä Paavo Haavikon tekstiä. Hän kertoi luovuuteen väistämättä liittyvästä hillittömyydestä. Se on totta myös minun osaltani. Monesti pelkäsin omia ideoitani, mutta pyrin ne kuitenkin toteuttamaan. Onnekseni sain tehdä useimmat leffani saman porukan kanssa. He ymmärsivät minua joskus paremmin kuin minä itse.
Kuva: Airi Aalto
TV-esseisti Eeli Aalto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti