Mieleen jäävät kuvat

Kuten musiikissa saattaa mieleen painua melodia vaikkapa Beethovenin 9:stä sinfoniasta, maailman taiteen kuvista mieleeni nousee ajoittain  Goyan kauhukuva poikaansa ahmivasta Saturnuksesta (1819). Maalari oli 73 vuotias, sairas ja synkkyyteen vaipunut vapaa-ehtoiseen maanpakoon lähtenyt vanhus. Espanjan sisällissodan kauhujen näkeminen ja kuvaaminen eivät koskaan lähteneet hänen mielestään. Jotenkin tuo mustanpuhuva kuva näyttää sukupolvien välisen taistelun. Vanhuksen kohtalo on tulla nujerretuksi. Hän yrittää epäyoivoisesti tappaa poikansa joutuen lopulta itse tapetuksi.

Käsin tehtyä todellisuutta

Andy Warhol sanoi, että hänen töistään on turha etsiä syvällisyyttä. Se on syvällisintä, mitä nykytaiteesta olen lukenut. Kun luolamies vetäisi puhvelin kuvan nähtäväksi, se oli ilmoitus siitä, missä päin elellään ja mitä on näköpiirissä. 1600-luvun hollantilainen maalaustaide Vermeereineen ja Rembrandteineen kertoo "kaiken" silloisesta elämän piiristä ja kulttuurista. Goya näytti sisällissodan kauhut, Carl Larsson kotielämän suloisuuden. Jos ei keksi parempia aiheita, niin voi maalata omakuvia. Ainahan peiliin kannattaa vilkaista.