Joskus jälkeenpäin olen äimistellyt itsekseni, vaikutinko liikaa Anna-Leenan käsityksiin kirjallisuuden ja taiteen tekemisen julmuudesta. Kirjassaan "Heikosti positiivinen" hän julkaisi yhden keskusteluistamme, jonka olin kirjoittanut muistiin. Seurasin läheltä Anskun kehitystä kirjailijana ja näyttelijänä. Keskustelemme edelleen. Ei ole montaa viikkoa hänen edellisestä vierailustaan poikansa Laurin kanssa meillä.
Blogisivut sisältävät vanhenemiseni kuvauksen. Muistelen menneitä ja kerron mitä vielä aion tehdä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anna-Leena Härkönen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anna-Leena Härkönen. Näytä kaikki tekstit
maanantai 24. lokakuuta 2011
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Onnen tunti
Joskus - harvoin sattuu, että törmää superlahjakkuuteen jo lapsena. Minulle kävi näin onnekkaasti. Tunsin Anna-Leena Härkösen ennen kuin hän oli kirjoittanut ensimmäistäkään kirjaansa. Hän halusi minun kertovan kaiken mahdollisen elokuvan teosta ja taiteesta. Sanoin hänelle, että hyvään taiteeseen ja kirjallisuuteen kuuluu ehdoton, julmuuteen asti menevä rehellisyys. Epäilemättä Ansku oli vaikeasti pideltävä kotona ja koulussa pienessä kyläyhteisössä. Niinä vuosina hän kirjoitti uskomattoman "Häräntappoaseen". Kirjahyllystäni löytyy koko Anna-Leenan tähänastinen tuotanto. "Onnen tunti" on uusin. Se sisältää viiltävän kuvauksen kahden lapsen kotiuttamisesta sijaiskotiin. Elon vaikeutta ja ihmisen julmuutta ei tarvitse kaukaa hakea. Siitä "Onnen tunti" kertoo.
Anna-Leenan jouluaatto
Anna-Leenan jouluaatto

