Omakuvat

Olen maalannut omakuvia silloinkin, kun varsinaiset työni ovat suuntautuneet TV-elokuviin. Omakuvat jäävät itselle. Asettelen niitä joskus rinnakkain nähdäkseni kuluneen ajan. Olen myös ajatellut maalata omakuvia hamaan elämäni loppuun saakka, ainakin yhden per vuosi. Omakuvat syntyvät yksinäisinä hetkinä, kun tuntuu ettei mitään tapahdu.
Omakuvat
Yllä oleva omakuva on vlta 1999. Muistan, että Erno Paasilinna tuli niihin aikoihin tapaamaan minua viimeisen kerran yhdessä Antti Tuurin kanssa. Ernolle oli ominaista tinkimättömyys itseään ja sanottavaansa kohtaan, pyrkimys kuvata maailma niin hyvin kuin ikinä ja pysyä rehellisenä näkemälleen. Usein yksinäisyyden hinnalla.

Käsin tehtyä todellisuutta

Andy Warhol sanoi, että hänen töistään on turha etsiä syvällisyyttä. Se on syvällisintä, mitä nykytaiteesta olen lukenut. Kun luolamies vetäisi puhvelin kuvan nähtäväksi, se oli ilmoitus siitä, missä päin elellään ja mitä on näköpiirissä. 1600-luvun hollantilainen maalaustaide Vermeereineen ja Rembrandteineen kertoo "kaiken" silloisesta elämän piiristä ja kulttuurista. Goya näytti sisällissodan kauhut, Carl Larsson kotielämän suloisuuden. Jos ei keksi parempia aiheita, niin voi maalata omakuvia. Ainahan peiliin kannattaa vilkaista.