Sokrates sanoo Kritialle, että jos me omaisimme terveen järjen niin emme "kävisi itse hoitamaan asioita, joista meillä ei ole tietoa, vaan osaisimme valita siihen tarkoitukseen asiantuntijat... sillä tavoin jokainen yksityinen talous tulisi järkevyyden ohjaamana hyvin hoidetuksi ja valtio hyvin hallituksi..." Jos nyt sattuisi käymään niin onnellisesti, että asiantuntijat saisivat hallita ja määrätä asioiden laidan, niin olisivatko he saati valtio onnellisempia ja tulisivatko asiat hoidetuiksi parhain päin? Ei tulisi, päättelee Sokrates. Ilman tietoa hyvästä ja pahasta yksittäisten asioiden osaaminen menettää merkityksensä. Siinä onkin villakoiran ydin, sillä ymmärtääkseen hyvän ja pahan ihmisen pitäisi tietää mitä tietää ja mitä ei tiedä. "Voiko enää kuvitella mitään järjettömämpää..." sillä eihän "kenenkään ole mahdollista omata minkäänlaista tietoa siitä, mitä ei ollenkaan tiedä." Sokrates itsekin on umpikujassa. Hän tunnustaa oppilaalleen Kharmideelle ettei hänellä ole muuta ratkaisua asiaan kuin traakialainen loitsu. Jos Kharmides selviää tiedon etsinnässä ja järjen käytössä ilman sitä, niin Sokratesta saa kutsua pelkäksi suun soittajaksi ja tyhjän tutkijaksi.
