Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paavo Rintala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paavo Rintala. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kirje Taivaaseen

Kerran heinäkuussa 1982 erään pitkäksi venyneen "symposion" istuntomme aikana Paavo Rintala halusi ihan oikeasti lähestyä kirjeitse vanhempiani Jumalan valtakuntaan. Siltä istumalta hän rustasi tekstin kirjekuorta ja postimerkkiä myöten. Avasin kirjeen vasta nyt. Näin hän kirjoitti:
Olin edellisenä vuonna 1981 tehnyt TV2:lle dokumentin eräästä istunnostamme junassa. Sekin muodostui absurdiksi sikäli, että tarkoitukseni oli saada kysymyksilläni Paavo piinapenkkiin kertomaan itsestään ja tekemisistään. Paavo käänsi asetelman toisin päin. Hän alkoi kertoa laajasti minun nuoruuteni vaiheista...

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Paavo Rintalan viimeinen kirje

Paavo lähetti tämän kirjeen pari vuotta ennen kuolemaansa 1997 "viime kuukausina käymiemme keskustelujen johdosta..." 1990-luvun alussa hän sanoi, että tämä vuosikymmen on aikaa tehdä vielä jotakin. Hänelle oli puhjennut sairaus, jonka kesto määriteltiin kymmeneksi vuodeksi. Saada aikaan ooppera "Aika ja uni"- teemasta oli hänen viimeinen suuri intohimonsa.
Lukuisat keskustelumme kävimme puhelimitse. Nauhoitin niistä joitakin. Keskeisiksi aiheiksi muodostuivat henkilöt, joita Rintala luettelee Nekrologia osastossa. Nimet on poimittu Wienin hautausmaan nimiluetteloista. Libretto on viimeinen puserrus olennaisesta, kun kaikki turha on karissut elämästä.
Aika ja uni libretto

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Paavo Rintala ja Oulun kaupunginkirjasto


20 vuotta sitten, vuonna 1988 valmistin TV2:lle dokumenttielokuvan "Tapaaminen Oulussa". Olin kutsunut Paavo Rintalan Ouluun ja siellä kaupunginkirjastoon, paikkaan missä meillä oli yhteisiä muistoja. Jo 1940-luvulla olimme ahkeria vierailijoita käsikirjastossa siellä olevan hienon taidekirjaston takia. Paavolla oli valmistumassa "Minä Grünewald" romaani. Hän kertoi laajasti ja yksityiskohtaisesti taidekirjojen vaikutuksesta tuotantoonsa. Erityisesti Paavoon oli vaikuttanut Isenheimin alttaritaulu. Sen tekijään hän sitten oli vuosiksi paneutunut. Siitä tuli keskustelufilmi taidekirjaston merkityksestä kahdelle koululaiselle.
Paluu Ithakaan
(Foto Jorma Karhunen)