Kerran heinäkuussa 1982 erään pitkäksi venyneen "symposion" istuntomme aikana Paavo Rintala halusi ihan oikeasti lähestyä kirjeitse vanhempiani Jumalan valtakuntaan. Siltä istumalta hän rustasi tekstin kirjekuorta ja postimerkkiä myöten. Avasin kirjeen vasta nyt. Näin hän kirjoitti:
Olin edellisenä vuonna 1981 tehnyt TV2:lle dokumentin eräästä istunnostamme junassa. Sekin muodostui absurdiksi sikäli, että tarkoitukseni oli saada kysymyksilläni Paavo piinapenkkiin kertomaan itsestään ja tekemisistään. Paavo käänsi asetelman toisin päin. Hän alkoi kertoa laajasti minun nuoruuteni vaiheista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti