11.11.11

Koristekaali mallina tänä ikimuistettavana päivänä 11.11.11. Se on kieltämättä kaikessa vaatimattomuudessaan kukista kauneimpia.

Syötävän kaunista!

Mennyttä maailmaani

Kutsuin vanhaa Kastellia maalarin paratiisiksi. Ateljeeni ikkunasta avautui valmis maalaus. Kaivoin esille luonnoksen niiltä ajoilta. Maalasin siitä hetkessä taulun. Talomme toisesta päästä keittiön ikkunasta avautui näkymä Kastellin vanhaan kartanoon. Kun vuodenajat muuttivat sävyjä näihin näkymiin, minun ei tarvinnut lähteä mihinkään muualle aiheita etsimään.
Muistelen menneitä maalaamalla.

MUSTAT RUUSUT

"Joka näkee, mitä on nyt, on nähnyt kaiken, mikä on ollut ikuisista ajoista alkaen ja mikä on oleva äärettömyyteen saakka, sillä kaikki on samaa sukua ja lajia." (Marcus Aurelius)
Lähden viimeiselle matkalle tummuneiden ruusujen säestyksellä. Näen kuoleman takana valoa, valoa joka sisältää kaikki värit.

MUSTAT RUUSUT

Synttäriruusuni ovat mustuneet. Mielessäni on käynyt... jos maalaisin siunatuksi lopuksi sarjan kuolemasta. Mustat ruusut olisi ensimmäinen aiheeni. Pystyn vielä sen tekemään sillä edellytyksellä, että rajaan häiriötekijät minimiin. Se on mahdollista, koska olen ennestään pitkällä erakoitumisessa.
Kuoleman ajatteleminen on filosofinen teko. Se pakottaa karsimaan jonnin joutavan mielestä.
Kuva Airi A.

Viittä vaille 80v. omakuva

Melkein kaikki elämässä alkaa jäädä taka-alalle, sanoja ei tahdo löytyä, puhe takeltelee, kuulo heikkenee ja fyysiset voimat vähenevät, vaikka kuinka yrittäisi pitää niitä yllä. Mutta katsokaapa kun vanhus maalaa omakuvansa, niin näyttää kuin heikkous olisi tiessään!
Sisäinen voima kuvan teossa ei ole hävinnyt mihinkään.