Joskus jälkeenpäin olen äimistellyt itsekseni, vaikutinko liikaa Anna-Leenan käsityksiin kirjallisuuden ja taiteen tekemisen julmuudesta. Kirjassaan "Heikosti positiivinen" hän julkaisi yhden keskusteluistamme, jonka olin kirjoittanut muistiin. Seurasin läheltä Anskun kehitystä kirjailijana ja näyttelijänä. Keskustelemme edelleen. Ei ole montaa viikkoa hänen edellisestä vierailustaan poikansa Laurin kanssa meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti