Viipuri yöllä 1990

Oikeastaan olin paossa lähestyviä 60-vuotis päiviäni. Palasin lapsuuteni Viipuriin. Ei minua häirinnyt kaupungin huono kunto eikä sen asukkaat. Samosin katuja yötä päivää. Oli varoitettu katujen vaarallisuudesta öisin. En välittänyt vaarasta. Juopuneet sotilaat hoippuivat ohitseni. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota yksityiseen olentoon kameroineen. Sattui vielä olemaan Uuden Vuoden yö.
Yö Viipurissa 1990

Alpo Jaakola 1976

TV-elokuvan nimeksi tuli Piina. Kirjoitin siitä kotisivuillani seuraavasti: Olin tehnyt 10 vuotta tv-elokuvia, yhteensä 25 dokumenttia. Useimmat liittyivät tavalla tai toisella taiteeseen, tai olivat ainakin ns. feature tuotantoa. Se tarkoitti elämyksellistä paneutumista aiheeseen. Työryhmä oli tuttu, kaikki motivoituneita ja osaavia:tuottaja Eero Härkönen, kuvaaja Jorma Karhunen, äänitys Pentti Enäkoski, lavastus Ensio Suominen, leikkaus Matti Oksala, kuvaussihteeri Riitta Virtasalmi ja musiikki Hector. Kun soitin Alpo Jaakolalle, hän sanoi ettei tarvinnut esitellä. Olimme tervetulleet elokuvan tekoon. Tunsin ettei tällä ryhmällä voinut epäonnistua. (Piina palkittiin Jussi-patsaalla). Foto Jorma Karhunen.
Piina

Kapina Hukkanen 1974

Hän kutsui itseään kapina Hukkaseksi tai tyttökauppiaaksi. Hän kapinoikin virallisia taidekäsityksiä vastaan ja myi tyttöjä taulujen muodossa, koska maalasi heitä. Hän oli kirvesmies ja laivuri, talonmieskin - osasi kaikkea mihin tarttui ja kun sanakin oli hallussa, niin siinä oli Aatto Hukkanen. Hän vihkiytyi taiteelle jättäen entisen elämänsä kuten Gauguin, jota hän ihaili. Hän opetteli piirtämään Oulun työväenopistossa, opiskeli maalausta Paavo Leinosen ohjauksessa ja grafiikkaa Olli Seppäsen johdolla. Tein Aatosta TV-elokuvan 1974 nimellä Tyttökauppias. Kuvassa Aatto mallinsa seurassa. (Foto Jorma Karhunen)
Tyttökauppias

Picasso Tukholmassa 1988

Elokuva-urani päätteeksi sain dokumentoida eräiden maailmantaiteen huippunimien näyttelyitä. Picasso Tukholmassa, Giorgio Morandi ja Alberto Giacometti Hildénin taidemuseossa Tampereella, Edvard Munch Oslossa ja Helene Schjerfbeck Ateneumissa Helsingissä - voisiko parempaa päätöstä tällaiselle uralle olla olemassa? Taivas tietää kuinka sainkin Tukholman modernin taiteen museossa 3 päivää kaikessa rauhassa kuvata ruotsalaisen filmiryhmän kanssa puolen tunnin dokumenttia. Kolleegat eri maiden yhtiöistä sanoivat ettei heille annettu lupa kuin vain parin kolmen minuutin pituiseen uutisvälähdykseen.
Picasso Tukholmassa

Vilho Lammen haudalla

Paavo Rintala oli 1959 julkaissut "Jumala on kauneus" romaanin Vilho Lammen innoittamana. Olimme yhdessä kolunneet Lammen jälkiä Limingassa, joka oli minulle hyvinkin tuttu pitäjä talvisodan ajoista lähtien. Lampi sekä töineen että kohtaloineen oli ja on vieläkin eräänlainen kuvataiteen guru kaikessa eristyneisyydessään Pohjanmaalla. Minä tunsin Lammen aikalaisia ja erityisesti hänen nuoremman veljensä Arvo Lammen. Sain ensikäden tietoja ja vanhoja valokuvia, joita "entisöin". Jouduin kaiken tekemään ilman apurahoja ja muutakaan tukea. Airi toki oli hyvänä mesenaattinani.
Karisto julkaisi 1967 kirjoittamani pienen elämäkertateoksen "Vilho Lampi - lakeuden maalari". Joskus silloin kävin hänen haudallaan Limingan Rantakylässä. (Kuva Airi Aalto).
Vilho Lampi, lakeuden maalari

Kivikirkot Länsi-Uusimaalla 1998

Vietin kahden viikon loman Länsi-Uudellamaalla vuonna 1998 juhannuksen tienoilla. Ajelin ristiin rastiin etsiskellen keskiaikaisia kivikirkkoja. Inkoo, Pohja, Karjaa, Lohja, Siuntio, Tenhola ja Varsinais-Suomen puolella Perniö tarjosivat hienon arkkitehtoonisen elämyksen. Rakennuksissa ja niitä ympäröivissä maisemissa asui kauneus. En muista nähneeni vastaavaa missään. Piirsin ja valokuvasin "hulluna".
Kivikirkot Länsi-Uudellamaalla 1998
Värikynäpiirrokset
Raportti

Eräs in memoriam 1967

Tutustuin 1960-luvun alussa Pudasjärven Panumalla Olga Panusuohon. Entisestä meijeriköstä oli eläkkeellä tullut näkijä ja "itetaiteilija". Luonnosta keräämillään pahkoilla ja muulla mahdollisella hän rakensi talonsa ympärille ihmeellisen eläintarhan, jota vähitellen tultiin katsomaan kauempaakin. Olin siihen aikaan jo tehnyt muutaman tv-dokumentin ja kun Panuma itsessään oli jo kuvaamisen arvoinen paikka ja kun Olga Panusuo oli edellisenä talvena hukkunut järveensä, esitin TV-kakkoselle filmintekoa aiheesta.
Elokuvan nimeksi tuli "Eräs in memoriam" ja se herätti niin suurta huomiota, että palkittiin kirkon palkinnolla sekä minut henkilökohtaisella valtion elokuvapalkinnolla.
Eräs in memoriam

Jumalan silmä 1969

Vuonna 1969 sveitsiläissyntyinen arkkitehti Andrè Schütz tilasi minulta suurehkon seinäreliefin suunnitteilla olevaan Alavan kirkkoon. Se tulisi ulkoseinälle pääovien väliin. Materiaalina olisi betoni, joka sopi minulle hyvin. Olinhan edellisvuonna toteuttanut ison betoniveistoksen Ruotsiin. Valmistin pienoismallin muovailemalla. Kuvassa teen yksityiskohtaa Jumalan silmästä.