Hyppään Platonin Valtio-utopiasta "erään tuntemattoman kansan tuntemattomaan historiaan 1904-1990". Tarkoitan Paavo Haavikon teosta "Kansakunnan linja". Tämä erinomaisen tarkkanäköinen teos päättyy havaintoon "Kun valtiorajat talousrajojen alentumisen kautta hämärtyvät on Suomi vaikean kysymyksen edessä." Silloin jo häämötti liittyminen Eurooppaan, mutta "Miten voi tehdä niin edullisen ja välttämättömän kaupan kuin Euroopan kanssa tulee tehtäväksi menettämättä kaikkea?" Haavikko kertoo suomalaisten sanovan, että heidät on kutsuttu rakenteilla olevan Euroopan keskeiseen pöytään. Kukaan vain ei ole kertonut "onko kutsu tänne käynyt piiaksi, paistiksi vaiko paimeneksi. Kutsu on. Se saa nyt riittää".
Haavikko ei lähde spekuloimaan, mikä näistä ehdotuksista on todennäköisin. Johonkin noista on tyytyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti