Ennen taulutelevisiota ihmisten kotien seinillä ja jopa taidenäyttelyissä oli esillä tauluja. Paremman puutteessa niitä katseltiin, joskus naureskellen, koska enemmän kuin usein maalaukset olivat hassunkurisia. Toki matkoilla haluttiin nähdä oikeiden taiteilijoiden töitä, kuten Mona-Liisaa Louvressa Pariisissa. Sille ei sopinut nauraa vaikka ihmeteltiin sen vaatimattomuutta. Pienikin se oli kooltaan. Taulutelevisio on iso. Se korvaa vanhanaikaiset taulut. Kaikki käsin tehty kuuluu vanhakantaiseen kamaan. Ajassa ei voi mennä taaksepäin, sanotaan. Kuitenkin yksi ja toinen, varsinkin vanhempi väki, katsoessaan taulutelevision välittämää maailman kuvaa, kaipaa vanhoja aikoja. Löytyisikö mistään, ihminen miettii, rauhallista soppea, mökkiä metsikön reunasta, olohuonetta missä taulutelevision asemesta riippuisi käsin tehty taulu? Ei taida löytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti