Lenkkireittini kulkee hyvin hoidettujen omakotialueiden kautta. Kiinnitin huomioni eräässä pihassa alinomaa puuhailevaan vanhaan mieheen. Kaikesta näki, että siinä oli tekomies. Vaihdoin joskus sanan tämän yksinäisen miehen kanssa. Sitten eräänä päivänä hän katosi pihaltansa. Lopulta utelin naapurilta tiesikö hän jotakin papasta. Joo, kertoi naapuri, pappa ei enää kyennyt hoitamaan asioitaan. Lisäksi hän suri äskettäin kuollutta poikaansa. Oli tullut ärtyneeksi purkaen vihansa potkimalla tuoliansa. Pappa oli toimitettu hoitoon. Maistraatti oli määrännyt hänelle edunvalvojan, joka esti häntä tulemasta enää pihalleen. Se ei kuulemma olisi hyväksi. Minä katson ohi kulkiessani haikeudella pihaa, joka on yhtä unohdettu ja yksinäinen kuin sen viimeinen isäntäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti