Isäni oli sekä räätäli että pirssiautoilija. Varusteet olivat sen mukaiset, viimeistä mallia. Auto oli Studebaker 1930-luvulla, Mercedes sotiemme jälkeen. Minunkin piti olla niin hyvin puettu että hävetti. Pieni taskukello liivin taskussa aiheutti närää koulukavereissa, tietty. Murrosiässä raivosin mielessäni Mersun peltejä kiillottaessani. Pölyhiukkastakaan ei saanut näkyä. Miten tuollaisen luxuksen ylläpito vaikutti minuun, mitä jälkiä se jätti? Joo, tallissani on Mersu, jonka peltejä putsailen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti