Joskus jokin vanha piirros kuva-arkistoista kaivautuu esille jääden itsepintaisesti olemaan näytillä tahdoinpa tai en. Tässä yksi sellainen. Se on hyvinkin 1950-luvun loppupuolelta. Maalasin itsepintaisesti pohjoisia maisemia, vaikka taidevalistus oli tuonut Euroopasta sen ainoan oikean, nonfiguratiivisen maalaustyylin Suomeen. Muutoksen tuulet puhalsivat kaikessa totta kai. Tajusin tämän maiseman kuuluvan uhanalaisiin luontotyyppeihin. Siinä oli läsnä ja vielä aistittavissa erämaa, kohta pikateiden puhkoma. Taivaskin oli sinisempi, metsä tuoksuvampi ja mesimarjat makeampia silloin. Olin varmaan ajatellut tehdä piirroksen pohjalta maalauksen, ehkä olin tehnytkin. Nyt nuo rytmit houkuttelevat palaamaan aiheeseen uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti