Elämäni ensimmäinen vuosi 8-kymppisenä on opettanut luopumisen katkeraa ihanuutta. Ihanaksi luopumisen tekee se, että voin hyvällä omallatunnolla olla välittämättä ennen niin monista tärkeiksi tuntemistani asioista. Katkera piirre on sen ymmärtäminen, kuinka vähän on saanut aikaan. Voidakseni parhaalla mahdollisella tavalla minun on luovuttava monista "täytyyhän sinun osallistua" tapahtumista. Naureskelen itsekseni monille asioille, kuten mainion hallituksemme meille vanhoille antamasta määritelmästä: kestävyysvaje. Se on nerokas, heh heh, minä olen kestävyysvaje!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti