Rosa Liksom kuvaa romaanissaan "Reitari" tapaamistamme Suomen taideakatemian koulussa Helsingissä seuraavasti: "Mie tykkään maalaamisesta sielä akatemiassa. On tillaa hengittää ko luokkahuohneekki on niin mahottoman korkeat. Katon ko Aalon Eeli maalaa ja aattelen, että tuohan on jo valmis maalari minhuun verrattuna."
Järjestimme Oulun taiteilijaseura-61:n toimesta näyttelyn taidepäivien yhteyteen 1961. Pyysimme Reidarin töineen vieraaksemme. Olin yhteydessä Reidariin muutenkin monin eri tavoin. Tein 1970-luvulla hänestä dokumenttielokuvan "Reidarin värilliset aistimukset" ja kirjoitin ensimmäisen Reidaria käsittelevän kirjan. Hänellä ei ollut helppoa elää menestyksensä kanssa. Vastavoimat ja ilkeä kritiikki aiheuttivat halun paeta matkoille. Sähkösanomin hän tervehti ystäviään milloin mistäkin päin maailmaa.
2 kommenttia:
Reidar. Erittäin inspiroiva taiteilija minulle henkilökohtaisesti.
Enpä olisi taulujani saanut maalattua ilman hänenlaistaan mallia.
Vau teidän Saaraa,on perinyt kaikki suvun lahjat.Upea laulaja ja miten vaatimattoman ja nöyrän oloinen kehujen edessä.Vaikka ei voitakkaan niin menestys on taattu.
Tupu(:
Lähetä kommentti